Mikko Isomäki Totuus ei ole kaupan.

Ajatusrikollisena Sipilän talkoissa

 

Valtiopäivien avajaisissa uudelleen valittu presidentti Sauli Niinistö julisti työttömyyden vähentyvän. Ilosanomaa epäillessä voisi tuntea itsensä Orwellilaiseksi ”ajatusrikolliseksi”.

Tarkkuus ei nimittäin ilosanomaan kuulu. Se on kuin yhtälö 2+2=5. Sitä kuinka paljon työttömyys on vähentynyt, ei mainita. Vuoden 2015, jolloin Sipilän hallitus aloitti ”talkoonsa”, keskimääräinen työttömyysprosentti oli 9,4. Nyt työttömyysprosentti on 8,8.

Oliko Nokian menestyksen hintana aikoinaan se, että Suomessa työttömyyteen lakattiin suhtautumasta vakavasti? Siltä se ainakin vaikuttaa. Tosiseikkaa, että työttömyys ennen 90-luvun lamaa oli huomattavasti vähäisempää kuin koskaan sen jälkeen, ei kukaan näytä enää tiedostavan.

Miten oli Esko Ahon ja hänen hallituksensa valtionvarainministeri Iiro Viinasen 90-luvun laman aikana toteuttamien säästöjen laita? Syvensivätkö ne entisestään lamaa? Ainakin työttömyys jäi pysyväksi ilmiöksi Suomeen.

Ahoa seuranneen Paavo Lipposen hallituksien kausilla – jolloin Sauli Niinistö toimi valtionvarainministerinä – käsite ”elvyttävä talouspolitiikka” uupui sanavarastostamme.

2000-luku eteni vähitellen kohti Jyrki Kataisen hallitusta ja säästölinja sai ruorin taakse Kataisen lisäksi valtionvarainministeri Jutta Urpilaisen. Työttömyys pysyttelee yhä korkealla. Katainen siirtyy talouskomissaariksi.

Suomen viettäessä Sipilän ”talkoita” Portugalin loppuvuodesta 2015 valittu hallitus päätti riskeerata. Se elvytti. Sipilän ”talkoita” lyhyemmässä ajassa työttömyys Portugalissa vähentyi noin neljä prosenttia ja on nyt 8,1 prosenttia.

Media Suomessa pysyy vaiti.

Jotain tapahtui myös Yhdysvalloissa. Miten toimivat Obaman elvytyspaketit? Ainakin Yhdysvaltojen talous alkoi toipua vuoden 2008 romahduksesta jo Obaman ensimmäisellä kaudella. Suomessa toipumisen ihme sen sijaan koettiin vasta viime vuonna. Syy Suomen parantuneille näkymille lieneekin talouden varhaisempi toipuminen muualla, eivät Sipilän ”talkoot”.

Sauli Niinistön puhuessa valtiopäivien avajaisissa, äänessä taisi olla hänen valtionvarainministeri ja tiukka kirstunvalvoja persoonansa, eikä presidentti persoona. Niinistön presidentti persoona tuskin olisi pelotellut tiukan talouskurin höllentämisen turmiollisilla seurauksilla. Se kun vielä vaalikeskusteluissa toppuutteli keskustelua aiheista, jotka eivät kuulu presidentin valtaoikeuksiin. Kuten ei talouskaan!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Juha Hämäläinen

Työllisyyden paraneminen vuosikymmenen laman jälkeen on luonnollinen ilmiö. Sitä ei hallituksen ns toimet ole aiheuttaneet.

Kun tarpeeksi pitkään ollaan ostamatta ja investoimatta niin on pakko ryhtyä hankkimaan ja sijoittamaan.

Puhutaan usein ihmisten luottamuksesta talouteen. Eihän meillä velkaisella kansalla ja valtiolla sekä riskejä välttävillä sijoittajilla ole yhtikäs enempää tänä vuonna varaa polttaa rahaa kuin aiemmin. On vain tullut lopultakin pakko siihen. Ja se on hetkellisesti itseään ruokkiva kierre kunnes keksitään taas ryhtyä varovaisiksi ja aloitetaan negatiivinen kierre.

Käyttäjän VesaLevonen kuva
Vesa Levonen

Paljonko meillä oli velkaa ennen eurokriisiä ja sen jälkeen? Siihen nähden nämä blogistin elvyttämättömyyspuheet ovat lähinnä ns. kelvoton yritys.

Käyttäjän MikkoIsomki kuva
Mikko Isomäki

Kiitos Vesa. Odotin erityisesti tämänkaltaista palautetta. Joten palaan aiheeseen myöhemmin.
Näytät olevan Keskustalainen, ilmeisesti siis tyytyväinen Sipilän linjaan, etkä näe vaihtoehtoa. Varsinkin kun lähes 3 vuosikymmentä sitä on toitotettu Suomessa.
Lyhyesti, monilla mailla on Suomea enemmän velkaa. velkaa on aina ollut. Käytännössä velkoja ei edes ole aina maksettu, ei edes niin tarkoitettu. valtion ja yksityisen velan luonne on eri.
Voit myös lukea melko selkokielellä olevan jutun.

https://www.mtv.fi/uutiset/talous/artikkeli/suomel...

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

En itsekään usko, että Sipilän johtaman hallituksen toimet olisivat mitenkään kovin paljon Suomen taloustilannetta kohentaneet. Liian moni yksittäinen toteutettavaksi suunniteltu uudistus on joko vesitetty tai kokonaan peruttu.

Kiitos Suomen muutaman vielä vahvan ja osaavan vientiteollisuuden alan, joiden saralla piristynyt kansainvälinen kysyntä tännekin on talousnostetta säteillyt.

Kuitenkin se, että blogisti vetää taloustoimenpiteiden ja niiden onnistuneisuuden osalta johtopäätöksiä korkean kulutus- ja elintason ja julkiselta sektoriltaan massiivisen Suomen sekä Euroopan unionin liki toista ääripäätä edustavan Portugalin välille, siinä saisi muutaman ekvivalenttitekijän laskelmiin sisällyttää ennen kuin johtopäätöksiin voisi edetä.

Olennaisesti: Suomen suurimmat talousongelmat piilevät korkean verotuksen aiheuttavassa massiivisessa julkisessa sektorissa, tarkoitustaan vastaan toimivassa sosiaaliturvassa (eritoten ansiosidonnaisjärjestelmä) ja jäykissä työmarkkinoissa.

Suomen talousongelmien laatu on siis hyvin erilainen Portugaliin nähden. Täällä velkaelvytyksen osalta olisi tavattoman suuri riski, että elvytysrahat päätyisivät syömävelkana ahmattimaisesti rahaa nielevien järjestelmämme rakenteiden kitoihin.

Mikä vain pahentaisi tilannetta entisestään.

Toimituksen poiminnat